20. HEINÄKUUTA

Moi Isä,

Kirjoitan Tuusniemeltä, Saaran mökiltä. Makaan saunarakennuksen sängyssä, jonka jaan Roosan kanssa. Roosa selailee Taidevandalismi-sivustoa (Facebook-sivu, josta klassisen kauniille kuvataiteelle annetaan lyhyellä tekstillä uusi konteksti. Ne on aika hauskoja, usko pois) ja näyttää parhaat palat mullekin. Isot ikkunat avautuvat Kallaveden suunnalle, jossa vielä muutama tunti sitten näkyi tämän kesän kaunein auringonlasku. Kello on 2 yöllä, ja takana on pitkä päivä. Siitä haluan sinulle kertoa.

Kun itse kömmin puoliksi heränneenä keittiöön, Saara ja Roosa laittoivat jo mokkapalapellillistä uuniin. Vähän jännitti, sillä tänään esityksiä oli edessä kaksi. Toinen Kosulassa, Luostaritien kyläkaupan pihalla, jossa jo edellisenä iltana esiinnyttiin, ja toinen Vehmersalmella, Syvähiekan kesäteatterilla. Kummatkin nykyisiä Kuopion kunnan liitännäisiä, joissa ollaan edellisinä päivinä käyty jakamassa hitokseen flaijereita, varmaan yhteensä noin 400. Mainostaminen taisi toimia, sillä ihmisiä todella tuli paikalle. (Erityismaininta: saatiin Kosulassa yleisössä istuneelta paikallisen kirpputorin omistajalta lahjaksi kasa t-paitoja.) Kyläkaupan omistaja Risto huusi viimeisinä sanoina perään, että ensi vuonna sitten uudestaan, ja eiköhän me tulla.

Sitten Vehmersalmi. Kaikilla taisi olla illan keikasta jo ennalta hyvä kutkutus. Tarjolla oli kahvia, Laitilan rio-kolaa, pullaa ja mokkapalaa, ja järven rannalla sijaitseva Syvähiekan kesäteatterin lava on lempeän kotoisa. Koska paikalle oli vaikea löytää, väsersimme viime hetkellä Aila elää!-tienviittoja, joita oli pystytettävä kilometrinkin päähän esityspaikasta. Viitoilla tai viitoitta, joka kerta yllätyn siitä, että ihmisiä niin sankoin joukoin saapuu yleisöksi. Jokaisena esitysiltana tulee vitsailtua pienten kylien yleisöryntäyksistä, mutta Vehmersalmi se vasta oli. Yhteensä porukkaa taisi olla yhtä paljon kuin ensi-illassa Helsingissä. Esitys meni paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Meni helvetin hyvin. Ihmeellinen onni ja rauha laskeutui näyttämöllä olemiseen. Oli ilo näytellä. Kotona grillattiin, loikoiltiin ja pelattiin Jungle Speediä ja Aliasta. Kiertueen pisin päivä ei ollutkaan katastrofi.

Isä, kirjoitan tästä nimenomaan sinulle, koska ilman sinua tämä päivä ei olisi sujunut yhtä hyvin.

Niin kuin sanoin, kiertueen pisin päivä ei ollut katastrofi. Se kävi kumminkin lähellä. Noin 1,5 tuntia ennen päivän ensimmäistä keikkaa auto hyytyi 10km päähän kyläkaupasta. Moottori hurisi kovaa vauhtia, mutta rakas Saabimme ei liikkunut muualle kuin alamäen mukana taaksepäin. Tuon kymmenen kilometrin lisäksi meillä oli tiedossa vielä 25km ajo takaisin Saaran mökille hakemaan illan esitykseen tarvittavia tavaroita ja sieltä 40km matka Syvähiekan kesäteatterille sekä samainen matka yöksi takaisin. No, lienee muutenkin selvä juttu, että kiertävää teatteria pienemmillä paikkakunnilla työstävä ryhmä tarvitsee auton.

Haluan pyytää anteeksi jokaista kertaa, kun olen otsa rytyssä naureskellut perheemme Autoliitto-jäsenyyttä (viimeksi ensi-illassa) ja vähän tuhissut, kun olet joka vuosi muistanut antaa myös minulle oman jäsenkorttini.

Kun moottori poksahti, oli jäsenkortti hetkessä esillä. Autoliiton odotusmusiikki soi puhelimesta taustalla kun lämmiteltiin ja lopulta Saaran isä Hende, joka oli onneksi joka tapauksessa tulossa katsomaan esitystä, noukki meidät ensimmäiselle keikkapaikalle. Kun sieltä oli aika jatkaa matkaa, oli Autoliiton uusi, kiiltävän punainen auto odottamassa tien varressa.

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kaikki hyvin Savossa, jossa Saab vaihtui ainakin muutamaksi päiväksi Seatiin.

Kiitos Isä, Hende ja Autoliitto

Minne

18.HEINÄKUUTA

Kuopio. Saara soittaa pianoa ja Minne laulaa. Seasons of love.

Miltei viikon kestänyt esitystauko päättyy pian ja palaamme sorvin ääreen. Hajalleen ripoteltu remmi kokontuu yhteen Saaran lapsuudenkodissa, Kehäkadun hellässä huomassa.

Minä, Miko ja Minne jätimme Anttolan hiljaisen pihapiirin taaksemme ja vilkutimme takaikkunasta savusaunalle, kesäkeittiölle ja punaiselle tuvalle. Minne mökki oli oiva paikka ladata mieli ja ruumis täyteen virtaa. Luettiin. Juotiin vahvaa espressoa. Syötiin silliä. Tuijoteltiin taivaalle. Kerrottiin huonoja vitsejä. Oltiin hiljaa. Oltiin onnellisia. Välillä Tsehovilainen pysähtynyt arki oli liikaa ja piti saada ryhtiä touhuun. Uiskentelimme, lenkkeilimme ja tutkimme josko Juha luuraisi Sipiläntien päässä. Ei näkynyt Juhaa, mutta kaunista koivikkoa ja metsälampi kylläkin! Kävipä meillä saunavieraitakin kun Hilskan Ville, Patisen Pauli ja Reimaluodon Wenla olivat Puumalassa teatterireissulla. Savusaunan pehmeissä löylyissä oli hyvä kehua Ryhmäpaineen mainiota Pekka Töpöhäntää, jonka työryhmä vilisi ihania kavereita.

Saara oli Jaarassa,(hauska riimi) kolmen päivän kotifestareilla, jossa meininki taisi väsyneen onnellisesta ilmeestä päätellen olla melkoinen. Kun kurvasimme Kuopion linja-autoaseman pihaan ja näimme tutun virneen ja monituista nyssäkkää, läikähti sydämessä lämpö. Saatiin meijän Saara takaisin! Takapenkillä tuli taas kotoisan ahdasta kun vieressä kökötti kasa pusseja ja kasseja, kitara, jalkotilassa muutamat kengät, unohtamatta tietenkään sylissä makaavaa kymmenvuotiaan lapsen kokoista rinkkaa tai takaikkunan peittävää refluksikiilaa. Olihan se liikaa ollutkin kun hetki sitten makoilin keskipenkillä ketarat ojossa nautiskellen avaruudesta. Kaiken ahtauden kuitenkin kestää kun on vieressä Hagis ja levottomat jutut.

Keskipenkin toisella puolen oli vielä tilaa, sillä Ilmari lähti viikonlopuksi Kustaviin Volter Kilpi päiville. Alun perin hän lähti mestoille ohjaajan ominaisuudessa, keväisen ohjauksensa Särjetyn maan tiimoilta. Yllättävän sairastapauksen vuoksi Ilmari joutuikin hyppäämään lavalle paikkaamaan yhtä näyttelijää. Taisi olla aikamoinen homma opetella kahdessa illassa kasa tekstiä, mutta Imppu hoiti homman! Tuli kuulemma erilliset väliaploditkin. Aijai! Sitten juna körötti keskiyön tienoilla kaupunkiin ja poppoon viides jäsen oli taas luonamme.Miko vietteli iltaa kylillä nähden vanhaa ystäväänsä, me kirjoittelimme flaikkuja raivoisaa markkinointioperaatiota varten.

Tuusniemi. Saaran mökki. Vatsat täynnä AT:n leipomaa mustikkapiirakkaa. Sohvalla puhutaan politiikkaa.

”Noo terve, kiinnostaiskos kesäteatteri?” oli kuuma lause tänään Vehmersalmella ja Tuusniemellä kun jalkauduttiin flaikkuhommiin. Monta turinahetkeä ja sattumusta rikkaampana toivomme että tuntien työ tuotti tulosta. Markkinapaikkojen ja torien lisäksi lappusia kulkeutui myös Tuusniemen terveyskeskukseen, kun Ilmari ajatteli vähän boksin ulkopuolelta. Huomenna jatkuu hommat ja kädet kihisten jo odotellaan keikkaa. Luostaritien kyläkauppa Kosula taitaa räjähtää huomenna, ainakin jos sen suhteuttaa siihen kuinka paljon meitä on kaupalla ystävällisesti markkinoitu!

Kohta saunaan ja polskimaan Kallaveen raikkaseen veteen. Kyllä sitä taas kelpaa. Me vaan kierrellään kauneinta kesäistä Suomea, ihanien ihmisten kanssa ja saadaan vielä esittää teatteria. Eikä mitä tahansa teatteria vaan ke-sä-teatteria!

 Aijai!

Roosa

Ensi-illan tunnelmia Lapinlahdella

Pyhältön Sale tarjosi eväitä elämään

Lounaaksi maistui peruna ja lohi Piltin muodossa

Osa tavaroista meinasi jäädä jo ensimmäiselle pysähdyspaikalle

Teltta jälleen matkassa ja takapenkillä tunnelma katossa

Myös etupenkillä

Ojassa käytiin, mutta matka jatkui riuskalla työnnöllä

Karhusjärvellä vapaapäivän vietossa

Ilmarin äiti hatutti Ailat

Kitara onneksi odotti Lappeenrannan nähtävyyksiin tutustujia

Saabbi on tilaihme

Eväät on reissun kohokohta

Keskiviikko 13.7.2016, 6-tie pohjoiseen Radio Novalla soi Raptori. 20 vuotta vanhan Saabin takapenkkillä ollaan hieman hiljaisempia kuin edellisinä päivinä. Iskelmä. Nova. NRJ. Miksi Nostalgian taajuus ei toimi. Viimeisen treeniviikon kyykimme Liisankadun tunnelmallisella Kellariteatterilla. Ensi-illaksi ulos astuminen loi produktioon sen suurimman kontrastin. Lapinlahden sairaalan piha teki teatterista kesäteatterin, yleisö viiden hengen pyörremyrskystä suuren joukon yhteisen illan ja esityksen valmistuminen neljästä näyttelijästä ja yhdestä ohjaajasta viisi reissaajaa. Ensi-ilta tankkasi meihin iloa, hinkua ja jaksamista. Nyt alkoi kesäloma. Esityksiä on takana viisi, yhtä monta kuin päiviä tien päällä. Kesäloman aikana on keritty ajaa auto kerran ojaan, käydä kerran sairaalassa, unohtaa kitara kaksi kertaa auton ulkopuolelle, lisäksi puhuttu pääosin ruoasta. Kiitos Helsinki (x2), Imatra, Lappeenranta ja Simpele. Niin kuin jo tavaksi tulleissa ‘ruokarukouksissamme’ on todettu useampaan kertaan: Meillä on paljon, josta olla kiitollinen ja monia, keitä kiittää. Radio Nostalgia löytyi, matkan toinen bensatankillinen palaa hyvää vauhtia ja kesäloma tuntuu suomalaisemmalta kuin moneen vuoteen. Minne

Helsinki, oma sänky, 3.7.2016

”On hämyinen kesäyö. Radiosta kuuluu vanhoja suomihittejä, joku laulaa mukana. Paljas iho liimautuu vieressä istuvan nihkeään ihoon kiinni ja hiukset lepattavat aukinaisesta autonikkunasta tulevassa ilmavirrassa. Sylissä oleva kitara alkaa painaa ja jalat puutua oltuaan liian monta tuntia suoristumatta. Pysähdymme uimaan. Keskikesällä vesi on lämmintä ja joku näppäilee kitarasta tuttua säveltä. Perille on vielä matkaa, määränpäämme on ennalta tuntematon. Jännittää tuleeko huomenna yleisöä paikalle. Onneksi saan olla juuri tässä hetkessä, juuri näiden tyyppien kanssa.”

Tästä mielikuvasta sai lähtösysäyksensä Rajasusi Kollektiivin ensimmäinen kesäteatterikiertue, joka toteutui kesällä 2015. Kesällä 2016 kiertueen reitti tekee matkalla uusia mutkia ja koukeroita, mukaillen kuitenkin viime kesältä tutuksi käynyttä reittiä. Tämä blogi toimii työryhmän lokikirjana. Muistivihkona, johon piirretään karttaa kuljetusta reitistä, kirjataan matkalla tehtyjä havaintoja ja kerrotaan tärkeää informaatiota kanssamatkustajille.

Matkapäiväkirjan pitäminen tuntuu tärkeältä, sillä prosessi kokonaisuudessaan ollut melkoinen matka koko työryhmälle, puhumattakaan siitä matkasta, joka alkaa ensi perjantaina, kun koko porukka sulloutuu kiertueauton kyytiin ja lähtee kuukaudeksi kohti tuttuja ja tuntemattomia kyliä ja kaupunkeja. Yhteinen matka alkoi alkuvuodesta ja ensimmäiset palaverit pidettiin Skypen välityksellä osan työryhmästä asuessa ulkomailla. Vaikka viime kesältä on jäänyt jonkinlainen käsitys siitä, mitä tulevalta voi odottaa, siitä huolimatta lähtökohta viime vuoteen verrattuna on täsmälleen sama: alussa ei ole mitään, korkeintaan jonkinlainen ajatus tulevan esityksen teemoista ja tapahtumista. Esitys ei ole jatkumoa viime kesän näytelmälle, mutta tuntui tärkeältä säilyttää jokin yhteys viime vuoteen. Koska kyseessä on kiertävä esitys, tuntui oleelliselta, että tänäkin vuonna esityksessä ollaan matkalla.

Vappuna koko seurue saatiin vihdoin saman maan kamaralle ja kolmeksi päiväksi Hämeenlinnaan Minnen vanhempien residenssiin. Vappusiman ja munkkien lomassa ajatukset alkoivat muodostua ensin ideoiksi ja lopulta kahden kuukauden kehittelyn, kokeilun, venyttämisen ja vanuttamisen jälkeen tarinaksi, musiikiksi, liikkeeksi ja kuviksi.

Ensi-iltaan Lapinlahden sairaalan pihalla on nyt 3 yötä aikaa. Valtavasti on vielä tekemättä, mutta mieli on levollinen - esitys saadaan ajoissa valmiiksi. Iso kiitos tästä kuuluu jälleen kerran rakkaille vanhemmille, viime vuoden työryhmälle, ystäville ja tuttaville, sekä tietenkin eri esityspaikkojen yhteistyökumppaneille, jotka ovat kaikki tuoneet oman panoksensa tämän esityksen aikaan saamiseksi. Kohta mennään, jännittää. Matkalta palaava ei koskaan ole sama ihminen kuin matkalle lähtiessään, joten odotan innolla mitä tämä kesä tuo tullessaan.

Nähdään pian jossain päin Suomea.

Rakkaudella

Saara

Ps. Alun romanttisesta mielikuvasta huolimatta todellisuus viime kesänä oli seuraavanlainen: kiertueauto oli hajonnut jo ennen esityskauden alkamista ja Lapissa keskilämpötila pysyi suurimman osan ajasta alle 10 asteessa. Esitykseen lavalle kirjoitettu Mersu korvattiin polkupyörällä ja kiertueelle lähdettiin nöyrästi Pohjolan liikenteen kyydissä. Uimassa käytiin pari kertaa saunasta ja kitaraa soitettiin VR:n hytissä, kunnes naapurihytin matkustaja ilmoitti kuulleensa tarpeeksi musiikkia yhdelle junamatkalle.

Siitä huolimatta kävi kuten reissussa yleensä käy – mikään ei mene niin kuin etukäteen suunnittelit, mutta reissusta tulee elämäsi paras.